Aloitteet & markkinapaikat

Markkina-arvoteorian
yksi keskeinen väite on, että aloitteen teko on kokonaan miesten
harteilla.

 

Miten
määritellään aloite? Lasketaanko aloitteeksi vain ääneen
lausuttu ”meille vain teille”? Lasketaanko nonverbaalisia
viestejä? Jos henkilö A tekee aloitteen, onko mahdollista että
henkilö B ei tunnista sitä aloitteeksi jos he eivät tunne
toistensa viestintätapoja? Lasketaanko aloitteeksi jos joku sanoo
naapurille hississä että kaunis ilma tänään? Onko se aloite vain
jos naapuri on puoleensavetävä? Vai onko se jonkinlainen
tunnusteleva esialoite? Mikäli näin on, ja tilanteet jatkuvat samaa
rataa tunnustelevasti ja soidinmenot etenevät nonverbaalisesta
suoraan koskettamiseen, niin missä vaiheessa voidaan sanoa, että on
tehty oikea aloite, ja kumpi sen on sitten tehnyt? Jos aloite
lausutaan ääneen, niin onko tällaisessa tapauksessa merkitystä
vain sillä yhdellä ratkaisevalla lauseella, ja tutustumisjaksoa ei
saa huomioida ollenkaan?

 

Aloitteen
tekeminen ääneen on rutkasti helpompaa silloin, kun kohde lähettää
käyttäytymisellään positiivisia nonverbaalisia viestejä. Jos on
markkina-arvoteorian mukaisesti totta, että miehet tekevät useammin
ääneen lausutun aloitteen, niin naisten kontolle jää se että
mies saadaan tekemään aloite. Pitää hakea katsekontaktia,
räpsytellä ripsiä, hymyillä ja kikatella nätisti, keikutella
pyllyä… no, tajuatte idean. Se on kaukana passiivisuudesta.
Kaikissa kasvokkain tapahtuvissa kommunikaatiotilanteissa
nonverbaalisella viestinnällä on suuri merkitys, joten sen
jättäminen pois pariutumistilanteiden tarkastelusta on selkeä
virhe.

 

Markkina-arvoteorian
mukaan naisilla on vähemmän riskejä, mikä mahdollisesti pitää
paikkansa siinäkin tapauksessa että nonverbaaliset viestit
lasketaan myös aloitteeksi: flirttailu ei sisällä torjumisriskiä
samalla tavoin kuin toiveen ääneen lausuminen. Ei kuitenkaan pidä
paikkaansa, että naisella ei olisi mitään osuutta aloitteesta,
vaan naisten aktiivisuus aloittamisessa on luonteeltaan enemmän
nonverbaalista ja piilevää
(juttelussa-soidinmenot-käynnissä-mutta-ei-saa sanoa-sitä-ääneen).
Toisaalta kommunikaatiossa tapahtuu tulkintavirheitä, jolloin toinen
luulee aloitteeksi sitä, mikä toisen mielestä onkin vain normaalia
ystävällisyyttä, esimerkiksi hymy on helppo tulkita väärin.

 

Harhakäsitys
miesten monopolista aloitteisiin johtuu siitä, että teoriassa on
tarkasteltu vain baarikäyttäytymistä ja nettideittailua, mikä ei
kuvasta markkinapaikkoja kattavasti. Kirjassa ”Naisten seksuaalinen
valta” nettiä ja baaria perustellaan sillä, että niitä on
helpoin tutkia. Ongelma kuitenkin on, että baarikäyttäytymistä ei
voi yleistää muuhun elämään. Ei työntekijöiden osaamistakaan
arvioida pelkästään työhaastattelun tai hakemuksen perusteella.
Baarikäyttäytyminen ei anna todenmukaista kuvaa koko henkilöstä.
Vielä vähemmän netti kuvastaa todellista käyttäytymistä ja
olemusta: erään tutkimuksen mukaan suurin osa kuvaa itsensä
keskimääräistä viehättävämmäksi, ja vain hyvin pieni osa (5
%?) sanoo kuuluvansa alimpaan neljännekseen (onko kellään linkkiä
tähän?).

 

Normaalielämässä
voi käydä niin, että esimerkiksi työtoveruus tai naapuruus
syvenee parisuhteeksi, ja tällainen tapaus on luonteeltaan hyvin
erilainen kuin suora ehdotus baarissa humalassa kello kolme
aamuyöllä. Tutun työ-, harrastus- tai opiskelukaverin kutsuminen
kotiinsa lienee helpompaa ja tuloksekkaampaa kuin satunnaisen
baarissa tavatun ihmisen, eikä se sisällä oletusta seksistä joko
ollenkaan tai ainakaan yhtä vahvana. Aloitteessa ei ole yhtä paljon
riskiä tutulle lausuttuna. MA-teorian kannalta tärkeä kysymys on,
onko miesten osuus tällaisista aloitteista yhtä suuri kuin suorista
ehdotuksista. Mikäli ei ole, oletus miesten yksinoikeudesta
aktiiviseen rooliin kaatuu.

 

Baareissa
nonverbaalinen viestintä ei lähde samalla tavoin vähitellen pitkän
ajan kuluessa käyntiin kuin normaalielämässä tutustumisen
yhteydessä, joten verbaaliseen aloitteeseen edetään suoremmin. Kun
aloitteita tehdään henkilöille joita ei kunnolla tunne, sekaan
mahtuu väistämättä sellaisia joiden kanssa ei tule toimeen,
jolloin suhteiden kariutumisprosentti kasvaa. Kun ääneen lausuttua
aloitetta edeltää tutustumisajanjakso, aloitteen tekijällä on
jonkinlainen käsitys kohteen toimintatavoista ja parin
yhteensopivuudesta, jolloin onnistumistodennäköisyys kasvaa.
Varmoja aloitteita normaalielämässä tekevän onnistumisprosentti
on suuri, sattuman kaupalla aloitteita baarissa tekevän
onnistumisprosentti on pieni.

 

En
väitä, ettei periaatteessa voisi olla totta että ihmiset
pariutuvat baareissa ja netissä. Se pitäisi kuitenkin jotenkin
todistaa ennen kuin niitä voi käyttää koko pariutumiskentän
kuvaajana. Baarikäyttäytymisen tutkiminen voi olla hyödyllistä,
mutta pitää tietää selvästi selitetäänkö silloin pelkkää
baaripariutumista vai koko pariutumista. Nykyään
markkina-arvoteoria väittää tutkivansa pariutumista, vaikka ei ole
mitään todennettuja perusteita sille että baarit ja netti
kuvastaisivat pariutumista edustavasti.

 

Gallup:
mistä lukijat ovat löytäneet kumppaninsa? a) baarista, b) netistä,
c) jostain muualta. (Virhelähde: olettaisin usarin lukijoiden olevan
keskimääräistä koulutetumpaa ja yhteiskunnallisesti aktiivista
väkeä, mikä luultavasti vaikuttaa pariutumiseen. Tällöin tämä
epätieteellinen kysely vääristää tuloksia koulutetun väestön
suuntaan.)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu